Tapauksia.

Lapsen saamisesta, hankkimisesta tai tekemisestä on monia tarinoita. Tämän tarinan nimi olkoon Ei millä tahansa hinnalla.
Olen kuullut naisista, jotka ovat tulleet raskaaksi baarista löytämästään miehestä. Väittäneet käyttäneensä ehkäisyä, ja ei lienee mikään saavutus kaataa miestä sänkyyn ilman kondomia. Tämä kuulostaa minusta todella hurjalta ja kurjalta. Itsekkäältä ja kuvottavalta. Tässä mennään mielestäni aivan liian äärimmäisyyksiin.

Vaikka mies olisikin niin idiootti, että suostuisi seksiin ilman kondomia, niin hänen kuuluisi tietää että hänellä on lapsi. Entä jos tämä mies perustaa myöhemmin oman perheen ja lapset ovat vaikkapa samalla luokalla tietämättä olevansa sisaruksia? Tai ennemmin tai myöhemmin vaikka ihastuvat toisiinsa? Jos naisella on ollut useita kumppaneita, hän ei kenties edes tiedä kuka lapsen isä on.

Sitten on nämä tapaukset, joissa nainen valehtelee omalle miehelleen ehkäisyn käytöstään. Vanha kikka, johon moni nainen on turvautunut (ainakin keskustelupalstojen mukaan hyvinkin moni). Tähänkään en koskaan itse lähtisi. Nämä molemmat mainitut tapaukset, ovat äärimmäisen epäreiluja toista kohtaan. Etenkin parisuhteessa tämä on vielä kierompaa. Tuolloinhan juuri pitäisi luottaa toiseen ja toimia tiiminä. Ajattelevatko nämä naiset miltä tuntuisi jos omalle veljelle tai miespuoliselle ystävälle tehtäisiin noin? Itse tiedän miehiä joilla on näitä "vahinko"lapsia naisten kanssa kenen kanssa he eivät tosiaankaan tätä halunneet.
Yhden tapauksen mainitakseni; Tutut kollegat olivat suhteessa, jossa mies oli naimisissa. Nainen poistatti salaa mieheltä kierukkansa. Ja pam! Kuinkas kävikään. Mies on haluamattaan ikuisesti sidokissa syrjähyppynsä kohteeseen. Nainen sai miehestä palasen ikuisesti omakseen. Tässä kyse oli ihan vain hyväksikäytöstä. Pettämistä puolustelematta.

Tiedän myös tuttavapiiristäni rutkasti alle kolmekymppisen tytön jolla on kaksi lasta. Molemmat hankittu hetken suhteesta kahden eri miehen kanssa. Molemmissa tapauksissa mies jätettiin samantien kun raskaustesti näytti positiivistä. Hän sanoo, että haluaa elää yksin, mutta halusi lapset. Muistan ikuisesti tämän toisen lapsen kohdalla raskaustestin näytettyä positiivista ja samantien jätetyn miehen eräissä kotibileissä murtuneena avautumassa ystävälleni kuinka hänen ystävänsä jätti hänet heti tultuaan raskaaksi. Mies rakasti sekä tätä tulevaa äitiä, että lasta kovin. Myöhemmin hän muutti eri paikkakunnalle ja näkee lastaan enää harvoin. Sai aikamoisen elämänkoulun hänkin.

Mainitut tarinat ovat juuri niitä, mitä haluan viimeiseen asti välttää, vaikka mieheni ei koskaan lasta haluaisikaan.

Ja kurjista tapauksista niihin toisenlaisiin. Myös vahinkoraskauksia on tuttavapiirissä useita.
Eräs tyttö sai tietää olevansa raskaana vasta viidennellä kuulla. Hän ei ihmetellyt kuukautistensa puuttumista, koska oli muutenkin kärsinyt epäsäännöllisistä vuodoista. Aborttimahdollisuus oli jo mennyttä. Hetken ihastus ei halunnut olla missään tekemisissä tytön kanssa. Tällähetkellä he elelevät sopuisasti lapsen kanssa kahdestaan ja raskauttaan suunnittelematon tyttö on kasvanut äitiyteen.

Vuosien takaa muistuu mieleeni myös sellainen tapaus, jossa kaverini tuli miehelleen raskaaksi. Hän sanoi etteivät he käyttäneet ehkäisyä, sillä uskoivat miehen olevan hedelmätön (syitä en mainitse, etten paljasta liikaa ihmisten yksityisiä asioita). Tyttö päätyi aborttiin. Katui sitä myöhemmin, ja sai kyseisen miehen kanssa vuoden kuluttua uuden lapsen.

Uskomatonta kyllä, tiedän myös tapauksen, jossa nainen sai tietää olevansa raskaana vasta supistusten yllätettyä. En ollut itsekään uskoa tätä todeksi. Mutta tässätapauksessa kuulemma kohtu oli niin taaksepäin kääntynyt, ettei raskautta päällepäin huomannutkaan. (Okei, tämän uskon, sillä omakin äitini olisi vielä synnyttämäänlähtöpäivänään voinut peittää pienen vatsakumpunsa uskottavasti löysällä paidalla).

Sitten on ne tapaukset, kenen tiedän yrittäneen lasta kuukausia, vuosia, eikä silti vain onnista. Ainakin kolme naista tuttavapiiristäni käy lapsettomuushoidoissa saamassa hormonihoitoa. Jokainen heistä on toivonut lasta hartaasti jo kauan. Jokainen heistä on iältään 30-35.

Tuntuu niin epäreilulta! Ihan uskomattomia vahinkoraskauksia, sekä jo valmiiksi olematonta lastaan rakastavien vanhempien toivoa tai epätoivoa, vaikka lasta ei kuulu. Jokaisen tuttavapiiriin edes kaverin kaverin kautta varmasti kuuluu joku hieman välinpitämätön teiniäiti. Sellainen kenet voimme bongata kadun kulmasta rööki huulessa ja maha pystyssä. Pistää vihaksi.

Ehkä otin tämän kaiken puheeksi, koska jännittää mihin kategoriaan itse kuuluisin. Niihin, joilla tärppää heti, vai niihin jotka itkee katkerasti joka kuukausi vatsan kipristellessä kuukautisten merkiksi. Kenties jopa päätyen lapsettomuushoitoihin lopulta. Tiedänhän jo valmiiksi ainakin sen, että jos tulisinkin raskaaksi, niin se tie ei olisi helppo (viittaan fyysiseen sairauteeni, josta ensimmäisessä postauksessa mainitsin).

Tarinoita, joita olen kuullut vuosien varrella olisi vaikka kuinka paljon. Mutta en uskalla kertoa niitä henkilöiden yksityisyyden salassapysymisen vuoksi. Haluanhan itsekin pysyä mahdollisimman anonyyminä, sillä aihe on niin arka ja kipeä. Jokaisessa kulttuurissa omalla tavallaan.

Romanikulttuurissa kuuluu raskaana olevan "hävetä" vanhempien henkilöiden läsnäollessa. Tarkoittaen, että peittää vatsa viimeiseen saakka vaatteiden alle, ja kun tämä ei enää onnistu, niin kääntää katse poispäin vanhemmasta henkilöstä. Tai vanhemman henkilön nähdessään kävellä vaivihkaa poispäin. Tässä kulttuurissa ei myöskään saa puhua raskaudesta vieraitten miesten tai vanhempien ihmisten läsnäollessa, sillä se viittaisi seksiin.

Myös meidän kulttuurissamme harva kertoo raskaudestaan alle sen 12. viikon, kunnes suurin keskenmenon riski on ohi. Olisi liikaa saada keskenmenon surussa valitteluja, osanottoja, sääliä tai kysymyksiä. Kulttuurissamme, jossa ei paljon tunteita näytetä, ja usein onni kätketään vaatimattomuuteen. Lisäksi edelleen lapsen nimeä ei kerrota ennen nimiäisiä. Myös oma perheeni uskoo tämän tuovan huonoa onnea. Ikivanhat uskomukset elävät omalla tavallaan meissä kaikissa.

Kerroin miehelleni perustaneeni tämän blogin. En kertonut sen osoitetta. Tämä olkoon vain minulle. (Sekä kenties myös teille, jotka painitte samojen asioiden kanssa). Ehkä helpottaa meidän kahden kanssakäymistä, että saan purkaa jonnekin ajatuksiani jankuttamatta miehelleni lapsen kaipuustani kokoajan. Antaa miehelleni aikaa kypsytellä asiaa rauhassa.